Marraskuun myötä pimeys on lisääntynyt ja varsinkin täällä etelämpänä kun ei ole lunta. Monille tämä aika vuodesta onkin erityisen raskasta. Mä taas lukeudun niihin ihmisiin, jotka nauttii tästäkin ns. välivaiheesta Monesti multa kysytäänkin miten voin tykätä tästä ajanjaksosta ja ajattelin listata tähän mun omia juttuja, mitkä auttaa ja tuottaa iloa hämäryydessä.
Olen luontokuvaajana oppinut elämään luonnonkiertokulun ja rytmin mukaan. Hyväksyn, että kaikella on tarkoituksensa. Nyt on aika olla itselle armollinen ja antaa kehon levätä kesän energisemmän menon jälkeen. Oivallus siitä, että säähän ei voi itse milloinkaan vaikuttaa, mutta omaan asenteeseen voi. Pyrin siis näkemään kunkin vuodenajan hyvät puolet.
Luonnosta saan voimaa edelleen ja esimerkiksi suolla on väritys mun makuun nyt. Muutenkin bongailen karun kauniita yksityiskohtia. Ulkoilen ja retkeilen hämärässä ja pimeässä hyvän otsalampun kanssa. Mielestäni ulos voi aina lähteä kun vain pukeutuu sään mukaan. Tykkään fiilistellä nuotion äärellä. Hämärä ja pimeys näyttää usein kauneutensa illan ja yön aikana kun taivaankansi on täynnä tähtiä ja voit jopa nähdä linnunradan tai revontulia, fiilistelen niitä ja saan hyvää mieltä siitä. Kotosalla keskityn luomaan ihanaa tunnelmaa kynttilöin ja kausivaloin. Tykkään tunnelmoida myös öljylampuilla.
Summasummarum, yritän keskittyä positiivisiin asioihin mitä tämä aika tuo tullessaan. Niin ja otan toki purkista vielä vitamiinit päälle.😄
Miten sinä koet hämärän ajan ja kaamoksen? Miten selviät siitä yli?
Lämpimin halauksin, Elise 🍁