Riuttaskorven Virkistysmetsä, osa 1

Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna me vietettiin kesän eka yön yli telttailuretki ja paikaksi valikoitui viikonlopun viettoon Riuttaskorven virkistysmetsä Ylöjärven Kurussa. Riuttaskorpi sijoittuu Seitsemisen kansallispuiston ja Helvetinjärven kansallispuiston väliin. Sen eteläpuoli on osa 300 km pituista Pirkan Taival -retkeilyreitistöä.

Koska Seitseminen ja Helvetinjärvi voivat olla kokemuksiemme mukaan kovin kansoitettuja, halusimme nyt omaa rauhaa. Siihen uinuva Riuttaskorpi oli täydellinen valinta. Lisäksi sijainti oli loistava kun veljeni tuli mukaan Pirkanmaalta ja täältä Etelä-Pohjanmaaltakin ajomatka oli suht lyhyt. Jäi hyvin aikaa nauttia luonnosta ja vaihtaa kaikessa rauhassa kuulumisia veljen kanssa vielä perjantai iltana.

Valitsin meille telttapaikaksi Haukikalliot ja se kannatti, paikka oli todella kaunis ja rauhallinen. Telttapaikkoja tässä kohtaa järveä ei kovin montaa ole, joten onneksi saimme ne itselle kuten olin suunnitellut. Yöllä pienen järven ylle nousi kauniit pastellinsävyt, jotka värjäsi vedenkin nätiksi. Linnut lauloi muutoin hiljaisessa metsässä ja välillä latvuksiin asti raikui meidän nauru ja nuotion ritinä. Saimme olla omassa rauhassa koko viikonlopun. Muutaman ohikulkijan tapasimme koko aikana.🤗

Riuttaskorven virkistysmetsää on ylläpitänyt Metsähallitus, mutta nyt sen huolto on jäänyt. Tämä oli toki tiedossa kun sinne menimme. Järven pystyy kiertämään, mutta on hyvä tietää, että paikoin opasteet on epäselvästi esillä tai puuttuu sekä reitin varrella on huonokuntoiset puuortaat, joita askeltaessa täytyy vain olla skarppina. Polut alueella on kuitenkin niin hyvin tamppaantuneet, ettei mielestäni eksymisen vaaraa ole kun muistaa patikoidessa pysytellä lähellä järveä. Puuhuoltoa ei ilmeisesti alueella ole, mutta meille löytyi vielä vajasta poltettavaa tulipaikalla, joka ei ole katettu. Huussi Haukikallioilta löytyy. Kerron vielä lisää Riuttaskorvesta seuraavassa postauksessa.🙂

Marraskuun pimeys

Marraskuun myötä pimeys on lisääntynyt ja varsinkin täällä etelämpänä kun ei ole lunta. Monille tämä aika vuodesta onkin erityisen raskasta. Mä taas lukeudun niihin ihmisiin, jotka nauttii tästäkin ns. välivaiheesta Monesti multa kysytäänkin miten voin tykätä tästä ajanjaksosta ja ajattelin listata tähän mun omia juttuja, mitkä auttaa ja tuottaa iloa hämäryydessä.

Suolla on kauniit tummat sävyt tähän aikaan vuodesta.

Olen luontokuvaajana oppinut elämään luonnonkiertokulun ja rytmin mukaan. Hyväksyn, että kaikella on tarkoituksensa. Nyt on aika olla itselle armollinen ja antaa kehon levätä kesän energisemmän menon jälkeen. Oivallus siitä, että säähän ei voi itse milloinkaan vaikuttaa, mutta omaan asenteeseen voi. Pyrin siis näkemään kunkin vuodenajan hyvät puolet.

Pitkoksilla kävely tuo mulle aina hyvää mieltä vuodenajasta riippumatta.

Luonnosta saan voimaa edelleen ja esimerkiksi suolla on väritys mun makuun nyt. Muutenkin bongailen karun kauniita yksityiskohtia. Ulkoilen ja retkeilen hämärässä ja pimeässä hyvän otsalampun kanssa. Mielestäni ulos voi aina lähteä kun vain pukeutuu sään mukaan. Tykkään fiilistellä nuotion äärellä. Hämärä ja pimeys näyttää usein kauneutensa illan ja yön aikana kun taivaankansi on täynnä tähtiä ja voit jopa nähdä linnunradan tai revontulia, fiilistelen niitä ja saan hyvää mieltä siitä. Kotosalla keskityn luomaan ihanaa tunnelmaa kynttilöin ja kausivaloin. Tykkään tunnelmoida myös öljylampuilla.

Tulilla istuskelu hämärässä tuo iloa ja valoa.

Summasummarum, yritän keskittyä positiivisiin asioihin mitä tämä aika tuo tullessaan. Niin ja otan toki purkista vielä vitamiinit päälle.😄

Miten sinä koet hämärän ajan ja kaamoksen? Miten selviät siitä yli?

Lämpimin halauksin, Elise 🍁

Esittely, 10 faktaa minusta.

Tässä ensimmäiseksi blogi kirjoitukseksi hieman esittelyä, että kuka täällä sivujen takana häärää. Olen siis Elise ja asustelen Etelä-Pohjanmaalla perheeni kanssa, mutta reissaan ja retkeilen paljon Suomessa ja välillä rajojen ulkopuolella.

Rakastan nuotion äärellä istuskelua ja nokipannu kahvia.

10 satunnaista faktaa minusta:

🍁Etunimet: Elise Jasmine
🍁Sukujuuret: Äiti on Etelä-Karjalasta ja mulla on ranskalainen isä.
🍁Perhe: 2 tytärtä, miesystävä, koira, 2 kissaa, 4 marsua. Äiti ja veli perheensä kanssa. Myös lähimmät ystävät on mulle osa perhettä.
🍁Työ: Valokuvaaja & digitaalisen sisällön sisällöntuottaja. Autismiliiton kokemusasiantuntija.
🍁Harrastukset: Retkeily ja luonnossa fiilistely. Valokuvaan työn lisäksi luontoa vapaa-ajalla lähes päivittäin. Lisäksi höntsä kalastus ja sisäliikunta. Haluaisin neuloa enemmän, mutta tällä hetkellä ei ole aikaa siihen. Tykkään lukea.
🍁Paras lapsuusmuisto: Meidän uusioperheen viikonloput maalla ja kesän road tripit. Kasvoin erähenkisessä perheessä.
🍁Luonne: Empaattinen, iloinen, lojaali ja sosiaalinen introvertti. Olen samaan aikaan hyvin herkkä, mutta toisaalta myös vahva. Huono puoli on välillä jääräpäisyys. Olen taivaanrannanmaalari ennemmin kuin suorittaja sekä ikuinen nolojen tilanteiden nainen.🙈😂
🍁Motto: Nauru pidentää ikää! ja eteenpäin sano mummo umpihangessa! Rakastan hassuttelua ja tykkään nauraa oikein kunnolla, tosin se kuulostaa aika karseelle.😅 Elämässä tulee välillä esteitä, mutta pyrin aina eteenpäin.
🍁Oudoin piirre: Olen suurpiirteinen tyyppi, mutta en kestä mattoja jotka on mutkalla tai kulmat repsottaa. Saatan automaattisesti oikoa mattoja kylässä tai julkisessa tilassa.🙈😅
🍁Haave: Just nyt haaveilen nähdä Dolomiitit ja maaliman tuskaa tunnen, joten toivon sodan loppumista sekä toimia ilmastonmuutoksen eteen. Terveyttä ja onnea tietysti myös toivon.❤️

Kiitos sinulle kun tulit sivuilleni ja lukaisit esittelyni läpi. Jatkossa kirjoittelen blogiini retkeilystä, luonnossa olosta, luontokuvaamisesta ja reissuista. Matkaa teen välillä mieheni kanssa retkeilyautossa. Myös ulkona syömiseen tulee vinkkejä.🤗

Iloa ja valoa toivon sulle näin kaamoksen alkumetreillä! 💛