Riuttaskorven Virkistysmetsä, osa 1

Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna me vietettiin kesän eka yön yli telttailuretki ja paikaksi valikoitui viikonlopun viettoon Riuttaskorven virkistysmetsä Ylöjärven Kurussa. Riuttaskorpi sijoittuu Seitsemisen kansallispuiston ja Helvetinjärven kansallispuiston väliin. Sen eteläpuoli on osa 300 km pituista Pirkan Taival -retkeilyreitistöä.

Koska Seitseminen ja Helvetinjärvi voivat olla kokemuksiemme mukaan kovin kansoitettuja, halusimme nyt omaa rauhaa. Siihen uinuva Riuttaskorpi oli täydellinen valinta. Lisäksi sijainti oli loistava kun veljeni tuli mukaan Pirkanmaalta ja täältä Etelä-Pohjanmaaltakin ajomatka oli suht lyhyt. Jäi hyvin aikaa nauttia luonnosta ja vaihtaa kaikessa rauhassa kuulumisia veljen kanssa vielä perjantai iltana.

Valitsin meille telttapaikaksi Haukikalliot ja se kannatti, paikka oli todella kaunis ja rauhallinen. Telttapaikkoja tässä kohtaa järveä ei kovin montaa ole, joten onneksi saimme ne itselle kuten olin suunnitellut. Yöllä pienen järven ylle nousi kauniit pastellinsävyt, jotka värjäsi vedenkin nätiksi. Linnut lauloi muutoin hiljaisessa metsässä ja välillä latvuksiin asti raikui meidän nauru ja nuotion ritinä. Saimme olla omassa rauhassa koko viikonlopun. Muutaman ohikulkijan tapasimme koko aikana.🤗

Riuttaskorven virkistysmetsää on ylläpitänyt Metsähallitus, mutta nyt sen huolto on jäänyt. Tämä oli toki tiedossa kun sinne menimme. Järven pystyy kiertämään, mutta on hyvä tietää, että paikoin opasteet on epäselvästi esillä tai puuttuu sekä reitin varrella on huonokuntoiset puuortaat, joita askeltaessa täytyy vain olla skarppina. Polut alueella on kuitenkin niin hyvin tamppaantuneet, ettei mielestäni eksymisen vaaraa ole kun muistaa patikoidessa pysytellä lähellä järveä. Puuhuoltoa ei ilmeisesti alueella ole, mutta meille löytyi vielä vajasta poltettavaa tulipaikalla, joka ei ole katettu. Huussi Haukikallioilta löytyy. Kerron vielä lisää Riuttaskorvesta seuraavassa postauksessa.🙂

Marraskuun pimeys

Marraskuun myötä pimeys on lisääntynyt ja varsinkin täällä etelämpänä kun ei ole lunta. Monille tämä aika vuodesta onkin erityisen raskasta. Mä taas lukeudun niihin ihmisiin, jotka nauttii tästäkin ns. välivaiheesta Monesti multa kysytäänkin miten voin tykätä tästä ajanjaksosta ja ajattelin listata tähän mun omia juttuja, mitkä auttaa ja tuottaa iloa hämäryydessä.

Suolla on kauniit tummat sävyt tähän aikaan vuodesta.

Olen luontokuvaajana oppinut elämään luonnonkiertokulun ja rytmin mukaan. Hyväksyn, että kaikella on tarkoituksensa. Nyt on aika olla itselle armollinen ja antaa kehon levätä kesän energisemmän menon jälkeen. Oivallus siitä, että säähän ei voi itse milloinkaan vaikuttaa, mutta omaan asenteeseen voi. Pyrin siis näkemään kunkin vuodenajan hyvät puolet.

Pitkoksilla kävely tuo mulle aina hyvää mieltä vuodenajasta riippumatta.

Luonnosta saan voimaa edelleen ja esimerkiksi suolla on väritys mun makuun nyt. Muutenkin bongailen karun kauniita yksityiskohtia. Ulkoilen ja retkeilen hämärässä ja pimeässä hyvän otsalampun kanssa. Mielestäni ulos voi aina lähteä kun vain pukeutuu sään mukaan. Tykkään fiilistellä nuotion äärellä. Hämärä ja pimeys näyttää usein kauneutensa illan ja yön aikana kun taivaankansi on täynnä tähtiä ja voit jopa nähdä linnunradan tai revontulia, fiilistelen niitä ja saan hyvää mieltä siitä. Kotosalla keskityn luomaan ihanaa tunnelmaa kynttilöin ja kausivaloin. Tykkään tunnelmoida myös öljylampuilla.

Tulilla istuskelu hämärässä tuo iloa ja valoa.

Summasummarum, yritän keskittyä positiivisiin asioihin mitä tämä aika tuo tullessaan. Niin ja otan toki purkista vielä vitamiinit päälle.😄

Miten sinä koet hämärän ajan ja kaamoksen? Miten selviät siitä yli?

Lämpimin halauksin, Elise 🍁